Meidän tiemme

Jos haluamme muodostaa itsellemme kuvan siitä miltä Viipurin juutalaisen nuorison aktiviteetit näyttävät, riittää jos tarkkailemme nuorisoyhdistys "Hatsairia", joka on niin kovin vieraantunut juutalaisesta kulttuurista, nationalismista ja sionismista. Se pieni osa viipurilaisnuorista, joka ei enää ole voinut sietää tilannetta, organisoitui, kuten kaikki tietävät, joitakin kuukausia takaperin tullakseen tielle, joka lähentää heitä juutalaiseen kansaan. Se ryhmä perehtyy juutalaiseen historiaan, sionismiiin ja haluts-liikkeeseen. On myös velvollisuus opiskella hepreaa, tulevaisuutemme kieltä. Valitettavasti ryhmän muodostaa ainoastaan 1/5 Viipurin juutalaisista nuorista; 4/5 kulkee yhä vieraan kultturin tiellä ja uskoo sen tien olevan oikean.

On ollut aikoja jolloin juutalainen ei uskonut vieraaseen kulttuuriin vaan kantoi partaa ja kaftaania. Silloin nuoret luulivat, että meitä vihattiin koska emme olleet koulutettuja, ja siksi me innostuimme kouluttautumaan, innostuime virtaamaan yliopistoihin. On tullut täyrin juutalaisia lakimiehiä, lääkäreitä ja professoreja. Mutta on ko se auttanut? Ei! Viha on sittemmin vain lisääntynyt. Ja vuosina 1880-81 puhkesi Venäjäll kauhistuttavia pgrmeja ja joukko joukko juutalaisia opsikelijoita, Biluim (sanoista: beit jaakov lekhu venelkha), pakeni Palestiinaan ja perusti sinne ensimmäiset juutalaiset siirtokunnat. Tästä huomaamme, että meitä vihataan, olemmepa sitten koulutettuja tai emme. Hylätessään vanhan juutalaisen kulttuurin rikomme tulevaisuuden sukupolvia vastaan. Me emme saa hylätä yötä, jonka sionismi ja pioneerit ovat aloittaneet voittaakseen takaisin isänmaamme ja vanhan kielemme. Juutalaisen nuorison täytyy päätellä, etteivät he voi kotiutua vieraaseen kulttuuriin aivan samoin kuin trooppinen kukka ei voi kukkia Pohjolassa. Ja vaikka he itse tuntisivatkin sopeutuneensa hyvin, eivät muut kansat sitä halua. Vain yksi tie on siis olemassa juutalaisille nuorille, ja se on tie takaisin kohti juutalaista kansaa.