Viikkotiedote

Kiistat budjettikysymykseen, joka tavallisesti ei koskaan voi tyydyttää kaikkia, ympärillä ovat jo nyt kokonaan päättyneet. Tehtävänsä jättäneen hallintoneuvoston paikalla työskentelee jo uusi.  Kukaan ei tiedä miltä sen työ tulee näyttämään tulevana budjettivuonna; odottaako sitä hyväksyntä, vaiko eron aika. Eräs asia täytyy kuitenkin jo nyt kaikkien puolesta myöntää ja toivottaa tervetulleeksi: uusi hallintoneuvosto työskentelee hyvin energisesti sekä taloudellisessa että henkisessä mielessä. Yksistään tällä tosiasialla on suurta merkitystä.

 

Uusi kevät on jo heräämässä. Olkoon se niin kaunis, että sen olisi mahdollista suoda takaisin se mitä edelliset kevät, kesä ja talvi ovat meiltä riistäneet. ”Ahdus”-lehden  toimitus ottaa osaa siihen synkkään sävyyn, jolla Viipurin juutalainen yhteisö on toimeenpannut seurakunnan, Ahdus-yhdistyksen ja muidenkin johtokuntien vuosittaisen selonteon menetyksiä koskien. Toimitus toivoo kaikkien maahanlyötyjen sydänten lohduttautuvan paneutumalla luottavaisesti yhteisiin asioihin. Voi niitä, jotka ovat menneet ja joita ei voi saada takaisin, näillä sanoilla toimitus ylläpitää vainajien muistoa.

 

Kuinka kauan juutalainen diaspora-historia sitten onkin jatkunut, ei siinä ole rahtustakaan sellaista iloa mihin ei olisi sekoittunut myös surua. Tämä pantiin merkille jo hajaannuksen ensimmäisinä vuosina ja tällaisena asia tullee myös pysymään suuren kansojen vapahduksen viimeiseen hetkeen asti. Yhtäällä Palestiinasta, johon juutalaisen kansan kohtalo ja olemassaolo on kytkeytynyt, kuulemme juutalaisen massan aikaansaaman huudon: ” Juudean vuoret kaipaavat teidän askeleitanne ja ne levittävät käsivartensa teistä vielä kymmenille tuhansille”. Mahtavien valtioiden puutteen, nälän ja miljoonatyöttömyyden aikana esittää pieni Palestiina ihmeen etsien työtä haluavia käsiä, ja tämä on vahvistanut usko profeetan sanoihin ”Minä rakennan sinut uudelleen”. Toisaalla sitä vastoin kuulemme yli 2 miljoonan kidutetun veljen sydäntäkuohuttavan tuskanhuudon, veljien, jotka näkevät nälkää ja odottavat ulkoapäin tulevaa myötätunnon osoitusta. Näyttää siltä, että korkean kulttuurin maa on muuttunut pelottavaksi Gehennaksi ja että se haluaa hävittää satojatuhansia veljiämme, vain koska näiden vanhemmat ovat aikoinaan olleet juutalaisia. Goethen, Nietzschen ja Schillerin kotimaassa on herätetty henkiin ikivanhat, absurdit (lyömä)aseet ja heidän maanmiestensä pilkkaavat teot herättävät kuvotuksensekaista halveksuntaa juutalaisten parissa kautta maailman, tähän lisäävät myös Suomen juutalaiset oman protestoivan äänensä. Eipä silti, Hitler ei ole juutalaisen historian ensimmäinen Haman, eikä Berliini ole ensimmäinen Suusa. Aina tähän asti juutalaisuudella on ollut yksi vastaus moisille ilmiöille, ja tämän vastauksen antaminen on aina auttanut juutalaisia elämään vihollista kauemmin. Se vastaus on yhtenäisyys. Yhtenäisyys on sellainen ase, jonka historia on legitimoinut, ja siksi emme koskaan saa laskea tätä asetta käsistämme.

 

Myöskään oman ”Ahdusimme” Viipurissa ei tule olla ainoastaan kulunut fraasi, vaan nimen on vastattava sisältöä. Meidän Ahdus-talomme täällä on Viipurin juutalaisen yhteisön ”kansallinen koti”. Valitettavasti ei kuitenkaan yhteisöllinen yhteenkuuluvuus (=ahdus) ole yhtä suuri kuin Ahdus-rakennus. Useammin kun keran sitä tulee murheelliseksi ajatellessaan ihmistä. Eräs pääsyistä on varmaankin se, että suomessa ei julkaista Jiddishinkielistä sanomalehteä eikä ylipäätänsä lehteä juutalaisille. Täällä asuu 400 perhettä. Kunpa niitä olisi enemmän! Yli kolme minjanim-yhdistystä ja yhteisöä ja ainoa vapaa estradi näille kaikille on vuosittainen yleiskokous. Entäpä jos joku esiintymispelkoa poteva ei kykene tulemaan paikan päälle yleiskokoukseen, silloin hän jää täysin vaille mahdollisuutta sanoa sanottavansa. Lehdessä on niin yksityishenkilöillä kuin koko yhteisölläkin aina paremmat mahdollisuudet mielipiteen ilmaisemiseen, joko artikkelin tai avoimen kirjeen muodossa. Kirjeeseen on oikeus vaatia vastausta ja näin kysymyksestä vastauksineen hyötyvät muutkin. Nyt antaudumme naurunalaisiksi tunnustautumalla typeriksi uneksijoiksi, sillä mitäpä 400:sta perheestä, kun 4/5 heistä ei, tunnetuista syistä, aio lukea jiddishinkielistä lehteä? Me vastaamme, että vieläpä 1/5 oletettua lukijaa voi antaa mahdollisuuden julkaista viikoittaista viikoittaista jiddishinkielistä lehteä. Suomen juutalaiset seurakunnat voitaisiin jopa velvoittaa suorittamaan avustusmaksua. Nykyistä tilannetta ei tuohon voi edes verrata. Tällä hetkellä lehti voisi houkutella sitä nuorisoa, jonka tulee eräänä päivänä jatkaa nykyisten yhteisöjohtajien perillisinä. Toteamme vielä, että ensimmäinen siirto on Viipurin juutalaisyhteisöllä; Ahdus-yhdistys laatii suunnitelman, jonka koko suomenjuutalainen yhteisö panee toimeen.

 

Maailma tarkkailee Viipuria Suomen juutalaisuuden sydämenä. Myös Palestiinan rakennustyössä kiirehdimme paremmin kuin Suomen muitten kaupunkien yhteisöt. Kuinka monta kertaa meillän onkaan ollut tilaisuus kaupungin kunnioitetuilta yhteistöjäseniltä sydämestä asti tuloevia sanoja: "ahdus on meidän lapsemme, olemmeko hänet synnyttäneet ja (maailmalle) esitelleet ja kuinka me voihkimmekaan nähdessämme sen laiminlyötynä ja hylättynä". Totta, "Ahdus" on sinun laillinen lapsesi, vain että hän on jo pian 15 vuotias, eläköön!, mutta hän puhuu vielä tuskin sanaakaan. Viipurin juutalainen yhteisö on velvoitettu auttamaan lasta kielen omaksumisessa, ja lapsi puhukoon toisille kaupungeille. Tämänkertainen numero näyttää vielä epäsikiöltä, ja vain jos Viipurin juutalainen yhteisö niin haluaa, tulee epäsikiöstä kerran kunnioitusta herättävä aikuinen, ja se tulee tuottamaan kunniaa koko Suomen juutalaiselle väestönosalle.

© 2015 VIIPURIN JUUTALAINEN SEURAKUNTA 

 

Tämän sivuston kirjoitukset perustuvat pitkälti Jukka Hartikaisen tutkimukseen: "Viipurin juutalaisen yhteisön vaiheita" ja Viipurin juutalaisen seurakunnan vuonna 1933 julkaisemaan Ahdus -lehteen. Lisäksi kuva-aineisto on suurelta osin peräisin kansallisarkistosta Juutalaisten seurakuntien kokoelmasta ja osittain Jukka Hartikaisen tutkimuksesta.

 

Tämän sivuston on toteuttanut Yaron Nadbornik vuosina 2015-2016.

Ariel Nadbornik oli korvaamattomana apuna projektissa.

 

Sivuston rakentamista on tukenut Etelä-Karjalan maakuntarahasto ja Helsingin juutalainen seurakunta.

  • Twitter Classic
  • c-facebook